Korkeita tornitaloja
kirkkoja, palatseja
monumentteja
unesta rakennettuja

Niiden keskellä yö
puhaltaa ankeuttaan
ja jossain siellä ihminen
etsii sitä mitä kaiken takana on

Olen niin kaukana
kasvojeni takana
olet niin kaukana

On taivas liian ylhäällä tavoittaa
maasta niin autiosta
yö jatkuu, eikä se välitä
tästä maailmastamme josta
etsimme jotain lämpöä
tonkien paratiisin raunioita
aamusta aamuun kuljemme
kylmän niittämiä vainioita

Kuin vanhus nousee aurinko
elämäänsä väsyneenä
se katsoo kaupunkia
jolla on tuhansia nimiä

ja nälkää jolla ei ole
mitään rajoja
joka kurkottaa taivaalle
saaden jatkuvasti uusia muotoja

Mikään ei riitä
mikään riitä ei
mikään riitä