Minä kuljen siellä
missä maailma
on pimeä ja
lohduton.

Takapihoilla, joissa kukaan ei
ole leikkinut aikoihin.
Surkeutta kannan selässäni,
sydämessäni muistoa sinusta
ja se muisto vetää
syvemmälle varjoihin.

Jos ei niin pimeä yö täällä ois,
en kai koskaan vois
muistaa ihanuuttasi Varjonkukka.
Ja jos
päivät olis liian pitkät ja leveät
ei niiden välissä
voisi kokea unen kauneutta.

Maailma tappaa kaiken kauniin,
mutta sinua en sille anna.
Pidän salassa sinut,
Varjonkukaksi kastoin.
Sotamies voi rakastaa
kuningatartaan ikuisesti
vaan koskaan ei kai käy päinvastoin.

Jos ei niin pimeä yö täällä ois,
en kai koskaan vois
muistaa ihanuuttasi Varjonkukka.
Ja jos
päivät olis liian pitkät ja leveät
ei niiden välissä
voisi kokea unen kauneutta.

Jos ei niin pimeä yö täällä ois,
en kai koskaan vois
muistaa ihanuuttasi Varjonkukka.
Ja jos
päivät olis liian pitkät ja leveät
ei niiden välissä
voisi kokea unen kauneutta.